No niinpä tietenkin. Kirjoitin pitkähkön tekstin, sitten painoin vahingossa väärää nappulaa ja hupsis!, teksti katosi bittiavaruuteen.

Mutta tästähän saikin sopivan aasinsillan sellaiseen aiheeseen kuin sunnuntai. Synnyin sunnuntaina, mutta olen aina vihannut kyseistä viikonpäivää. Sunnuntaisin mikään ei onnistu. Tänään se ilmeni mm. siinä muodossa, että kun otin kynän käteen ja yritin piirtää jotain, oli luovutettava heti alkupeleissä. Ei tullut mitään, ei. Lisäksi tässä sunnuntaissa erityisen ikävää on se, että huomenna on palattava kouluun. Olen tetin ja syysloman ansiosta saanut pysytellä siitä laitoksesta pois viimeiset kolme viikkoa. Arkeen palaaminen on aina hankalaa.

Eikä saa unohtaa sitä, että tänään on ollut merkittävän kylmää, märkää, pimeää ja harmaata. Aamulla makasin sängyssä tunnin ennen kuin onnistuin kampeamaan itseni ylös. Ei vain yksinkertaisesti huvittanut nousta, ei sitten yhtään.

Nyt toivon, että omistaisin toimivan ompelukoneen. Kaapissa odottaa yksi hame, jota lyhennettyäni voisi jopa kuvitella käyttävänsä. Muutenkin olisi mukavaa päästä pitkästä aikaa ompelemaan, vaikka melkoinen tumpelo olenkin. Olen ymmärtänyt, että harjoittelu tekee mestarin!

Okei, ja myönnetään, myönnetään. Olen vähän laiminlyönyt tätä blogia jo nyt. Olen jo pariin otteeseen tällä viikolla meinannut päivittää, mutta jotenkin se on jäänyt, kun on ollut kaikkea muuta äksöniä. Mutta kyllä tämä tästä! Jotain vähän laadukkaampaakin yritän saada aikaiseksi, tämäkin on nyt aika paljolti turhaa jaarittelua. Pitäisi myös saada festivaalia vähän mainostettua, että tavoittaisi vähän laajemman lukijakunnan. Uskon voivani antaa Suomen kansalle paljon syvällisten kirjoitusteni ja tavattoman kauniiden kuvien välityksellä! ... tai no. Miten sen nyt ottaa. Mutta siis tosiaankin, saa vinkata eteenpäin kaverinkavereille ja kultakalan kaimoille.